Kesän lahjoille

Kuvat Older and Wisor-blogista.

New York, osa 1

Kaikista paikoista maailmassa minua on aina kiehtonut kaksi suurkaupunkia: New York ja Tokio. Ensimmäiseen näistä pääsin vihdoin tänä kesänä. 3/4 osaa perheestämme viettää synttäreitä kesäkuussa ja silloin on ollut tapana matkustaa johonkin, lähelle tai kauemmas. Tänä vuonna päätettiin jättää pienin äitini huomaan ja matkustaa sinne kauemmas :-) Kaikki olivat tyytyväisiä: esiteini sai jakamatonta vanhempien aikaa ja pienempi oman hemmotteluloman Helsingissä.

Matkamme Nykiin ajoittui kesäkuun puoleen väliin. Sää oli sopiva. Ei ollut vielä heinäkuun helteitä, jotka ko. kaupungissa ovat kuulemma sietämättömät. Oli kuitenkin kesävaatekeli. Jokusen kerran tuli vedettyä pidempää päälle iltasella, mutta ei sekään olisi ollut välttämätöntä.

Hotelliksi valikoitui Staybridge Suites Times Square, joka on uusi ja siisti huoneistohotelli todella keskeisellä paikalla Times Squaren läheisyydessä. New Yorkissa on sinäänsä aivan sama missä majoittuu, etenkin jos osoite on Manhattanin alueella tai vaikka Brooklynissa. Metroverkosto on niin kattava, että kaikkialta pääsee kaikkialle. Omista mieltymyksistä sitten rippuu mihin kannattaa majoittua. Meille sopi vallan mainiosti Turisteina isolla T:llä, että olimme lähellä kaupungin sykettä; teattereita, valomainosten merta, kauppojen flagship-liikkeitä, ravintoloita, kaikkea. Ymmärrän myös hyvin, että moni haluaa matkallansa "aidompaan" ympäristöön, pois tuolta alueelta, jossa turisteilta ei voi välttyä.

Hotelli oli siis todella hyvä, suosittelen ehdottomasti. Hinta oli kaupungin tasoon nähden kohtalainen. Välillä hotelliin saa hyviäkin tarjouksia. Parasta paikassa oli se, että huoneistohotellina huoneessa oli koko keittiö. Paljoa sitä emme käyttäneet, mutta täysikokoinen jääkaappi jääpalakoneella tuli kesällä ihan tarpeeseen. Oli kiva saada kylmää juotavaa aina huoneessa ja kaapissa säilyivät myös juustokakut ja muut illoiksi varatut herkut. Hotellissa oli myös ilmainen aamupala, joka on aika harvinaista New Yorkissa. Kolmen hengen lomabudjetissa ihan kiva lisä, että aamupalan voi syödä hotellissa tai napata sen mukaansa.

Matkalla olimme viikon, joka on ehdoton minimiaika ainakin ensimmäiselle lomalle noin isoon kaupunkiin. Meillä oli pitkä lista kaikkea mitä halusimme nähdä ja kokea ja viikko olikin hyvin vauhdikasta siirtymistä paikasta toiseen. Rankka ja väsyttäväkin, mutta näin halusimme tällä kertaa toimia. Ei tiedä koska pääsemme takaisin, niinpä yritimme imeä itseemme kaupungista niin paljon kuin suinkin oli mahdollista.

Mitä sitten näimme?

Parhaiten mieleen on jäänyt kuukausi paluun jälkeen mm. nämä. Groud Zero eli 9/11:n muistopaikka, Chinatown, Top of the Rockin näköalatasanne, Disneyn ja Toys 'r Us:in jättiliikkeet, Intrepid lentotukialus, Times Squaren valomeret, lauttamatka Vapaudenpatsaalle, Central Park, Little Italy, näkymät Brooklynista Manhattanille päin, Bronx Zoo ja moni muu. Palaan näihin tulevissa viesteissä.

Näimme ja koimme näiden nähtävyyksien lisäksi kuitenkin myös sitä mitä olimme tulleet sieltä hakemaankin. Ääniä, hajuja, makuja, valoja, tunnelmaa, erilaisia ihmisiä. Sitä kaupungin sykettä. Sitä voisi vaan istua pitkiä aikoja ja tuijotella ohi meneviä ihmisiä, autoja, takseja, limusiineja. Väsymätöntä liikettä, joka kaupungissa velloo ympäri vuorokauden.

Poliiseja näkyi varsinkin vilkkaimmilla alueilla joka puolella. Muutenkin tunsimme olomme turvalliseksi. Kertaakaan ei tullut sellainen olo, että tarvitsisi pelätä tai pälyillä ympärilleen. Maalaisjärjellä pärjää aika pitkälle siinä minne ja milloin kannattaa mennä vai kannattaako.

Matka oli todella onnistunut ja haluan ehdottomasti palata tuonne vielä takaisin. Niin paljon jäi vielä näkemättä ja se minkä näin ja koin, sen haluan kokea uudelleen. Ei voi kuin yhtyä siihen isoon kuoroon, johon moni New Yorkin matkansa jälkeen liittyy:

NEW YORK, I LOVE YOU!

Matkaraporttien sarja alkaa

Matkoja suunnitellessani minulla on tapana surffailla lukemassa muiden kokemuksia eri paikoista, hotelleista, ravintoloista jne. Saatan käyttää yhden matkan suunnitteluun kymmeniä, kymmeniä tunteja. Minulle kaikki se etukäteisfiilistely on iso osa reissua. Näillä nettisessioilla olen kuitenkin huomannut, että suomenkielisiä matkaraportteja on hyvin vähän. Maailmalta tietenkin löytyy, mutta jotain on aina kiva lueskella omalla kielelläkin.

Ajattelinkin siksi koota tänne blogiini kuvia ja ajatuksia onnistuneimmilta matkoilta viime vuosien ajalta. Pääasiassa nämä ovat perhereissuja. New Yorkiin, Pariisiin, Tanskaan, Barcelonaan ja sen ympäristöön. Toivon, että näistä olisi iloa muille matkoja suunnitteleville.

Ensimmäiseksi hyppään viimeisimpään eli New Yorkiin. Upea, upea reissu, jota olin odottanut vuosia. Mukana matkusti 11-vuotias tyttö ja hänellekin koko New York oli täydellinen kohde.

Legohyvää asuntomessuilla

Asuntomessuilla meillä oli tänä vuonna yksi kohde ylitse muiden, Sos-lapsikylän uusi perhekoti. Syy kiinnostukseen johtui siitä, että mieheni osallistui kohteen hyväntekeväisyysproggikseen ja rakenteli sinne Lego-taidetta. Toiveena siellä oli saada seinälle norsu ja panda ja nehän mies sinne teki. Kohteen koko sisustus on saatu lahjoituksina eri firmoilta. Lego sponssasi noihin teoksiin palikat ja mies suunnitteli ja teki ne vapaaehtoistyönä.

 

Osa edellisen blogin lukijoista ehkä muistaakin, että perheemme on hieman hullantunut legoihin. Mies on ihan heviharrastaja ja poika on tulossa kovaa  vauhtia perässä. Vielä toistaiseksi meillä on oma huone legoille, mutta viimeistään parin vuoden päästä siitä tulee pojan oma huone. Eiköhän sinne silti mahdu iskän legokaupunkikin... 

Niin, sinne messuille... Koko kohde oli mukavan värikäs ja pirteä. Juuri sellainen mihin lasten ja nuorten on varmaan mukava tulla asustelemaan, vaikka vaikeita aikoja saattavatkin käydä elämässään läpi.

Samassa kohteessa oli yksi kalustamattomista huoneista jätetty messuyleisön somistuksen varaan. Lapset ja nuoret olivat kertoneet heille tärkeitä KOTIin liittyviä asioita. Niistä oli valittu Rakkaus, Turva, Pehmeä sänky ja Tuttu tuoksu tarroihin, joista jokainen messukävijä sai valita itselleen tärkeimmän ja liimata sen johonkin huoneen valkeaan pintaan. Tarroja oli kaikkialla, kattoa myöten.

Meidän perheelle valikoitui "Rakkaus"-tarrat...

Korpi-Hentilä eli lapselle kepparitalli

Tyttöni on kova hevostyttö. Hän on ratsastanut muutaman vuoden ja kaikki hevosleikit ovat kivoja. Niinpä pihalle piti saada oma keppihevostalli. Eikun tuumasta toimeen. Pihan perältä kuormalava maalaukseen, Ikeasta ruokakaukalot ja kehykset, ilmoitustaulu paikoilleen ja maapinnan siistiminen.

Alkaa olla viimeisiä vuosia, kun tyttömme viitsii enää leikkiä niin emme hetkeäkään pohtineet viitsiikö tällaista tehdä. Nauttikoon täysillä ajasta minkä haluaa vielä olla leikkivä lapsi.

 

Kesän paras paikka

Joka kesä tulen yhtä iloiseksi siitä, että aikanaan keksimme muuttaa ruman hirsigrillikatoksen unelmien päiväunipaikaksi, Cafe Matildaksi. Tyttäreni toinen nimi on Matilda ja hän sai tämän kotileikkeihinsä 8-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Nykyään maja toimii lähinnä äidin lueskelupaikkana ja silmänruokana. Välillä siellä syödään välipaloja ja lounaitakin. Ampiaiset ovat vaan olleet niin innokkaita kyläilijöitä, että majaan piti saada verhot pitämään ylimääräiset vieraat ulkopuolella. Nyt kelpaa taas nautiskella kesästä. Sateella tuolla on ihana maata, mukana kasa hyviä lehtiä ja vähän herkkujakin. Peitto päälle ja kyllä- on sinne tullut nukahdettuakin muutama kerta.

Paljoa ei ole paikka muuttunut muutamassa vuodessa. Tältä siellä näytti kolme vuotta sitten:

Osallistun tänä vuonna Ravintolapäivään munkkikahvilalla. Ehkä tuo pitäisikin sisustaa taas leikkimökiksi päivän kunniaksi. Olisi lapsivieraille sitten oma kahvila.

Uusi alku

Villa Kääpä on talo, jossa asumme. Koti, jota rakastamme. Koti, jossa rakastamme. Täältä käsin haluan jakaa kaikkea sitä mikä elämässäni on kaunista ja ihanaa.

Tervetuloa mukaan!

p.s. Tunnet minut ehkä kiotona entisestä blogistani "Aitiopaikalla elämässäni"